Cavan poliittiset kärsimykset

Samppanja kytketään Champagnen maakuntaan ja prosecco Venetsian tienoille. Cavan tiedetään tulevan Espanjasta innokkaasti irti pyristelevästä Kataloniasta. Kuohuviinejä valmistetaan muuallakin, mutta ne ovat vain, niin, kuohuviinejä. Cavaa tuotetaan 159:ssa kunnassa kymmenessä maakunnassa, joista kaikki eivät suinkaan sijaitse Kataloniassa. Toisaalta kaikki katalonialainen kuohuviinikään ei ole cavaa.

Takavuosina suurtuottajien yltiöpäinen mainonta ja vaikutusvalta lehdistössä täyttivät tehtävänsä. Monelle espanjalaisellekin tieto cavan tuotannosta muualla kuin Kataloniassa tuli täysin puskan takaa. Oli vielä ymmärryksen rajoissa, että maantieteellisesti ja kielellisesti läheisessä Valencian itsehallintoalueella törmäsi cavatiloihin. Mutta että toisella puolella maata sijaitseva Extremadura saattoi ylpeillä yhdellä laadukkaimmista cavoista, meni jo hiukan yli hilseen.

Yhden poliitikon varomattomasti ilmoille päästämät sanat kykenevät yhdessä hujauksessa muuttamaan kokonaisen panoraaman. Katalonian itsenäisyyttä ajavan Esquerra Republicana de Catalunya (Katalonian tasavaltalainen vasemmisto) puolueen silloinen (2004-2008) käskijä ja Katalonian hallituksen entinen varapresidentti (2006-2010) Josep-Lluís Carod-Rovira vaati vuonna 2004 boikotoimaan Madridin vuoden 2012 olympiahakemusta kaikin mahdollisin tavoin, koska Katalonialle ei sallittu omaa maahockeymaajoukkuetta. Julistus laukaisi ennakoimattoman laajan katalonialaisten tuotteiden, erityisesti cavan vastaisen kansanliikkeen muualla Espanjassa. Tähän kekoon myös monet tiedotusvälineet kantoivat ansiokkaasti omat kortensa. Poliittisesta kysymyksestä tuli taloudellinen kysymys, jonka vaurioista cavan katalonialaiset tuottajat eivät ole täysin toipuneet vieläkään. Nyt nurkan takana vaanii uusi poliittinen mörkö.

Katalonian itsenäisyyspoliitikot vähät välittävät talouselämän varoitteluista itsenäisyyden mukanaan tuomista ongelmista. Cavan katalonialaiset tuottajat, Codorníu ja Freixenet etunenässä, seuraavat silmä kovana itsenäisyyspyrkimysten etenemistä. Kotimaan myynnin vähentyminen pakottaa ne panostamaan entistä enemmän vientiin, vaikka jo nytkin sen osuus kokonaismyynnistä on yli 60 prosenttia. Cavaa viedään 140 maahan, mutta markkinoita olisi löydyttävä lisää paikkaamaan kotimaan myynnin vähentymistä. Vienti kuohuviinisuurvalta Ranskaan ei äkkiseltään kuullosta isolta bisnekseltä. Hämmästyttävää kyllä, mutta tätä nykyä se ylittää samppanjan tuonnin Espanjaan. Samaan aikaan muiden maakuntien tuottajat valmistautuvat kysynnän voimakkaaseen kasvuun ja lanseeraavat yhä näyttävämpiä mainoskampanjoita. Poliittisen pelin mukanaan tuomasta nosteesta osansa haluavat tavallistenkin kuohuviinien valmistajat. Jopa kuohuviiniperinteeltään rutiköyhässä Andalusiassa tuotetaan ”cavaa” perinteisellä kahden käymisen samppanjamenetelmällä.

Kaikki tämä on todellisuutta, mutta ehkä cavan katalonialaiset tuottajat kuitenkin lievästi paisuttelevat ongelmaa. Vuonna 2015 tuotanto kasvoi lähes prosentin ja ylsi yli 240 miljoonaan pulloon. Euroissa tämä tarkoittaa yli miljardin lukemaa. Kotimaan myynti kieltämättä laski, hitusen alle prosentin, mutta Euroopan Unionissa kokonaisuutena kauppa pomppasi yli kahden prosentin kasvuun. Suurin vientimarkkina Saksa imaisi 33 miljoonaa pulloa, joka merkitsee yli kahdeksan prosentin ylämäkeä suhteessa edelliseen vuoteen. Määrällisesti Ranskaan rahdatut 7,5 miljoonaa pulloa eivät hätkähdytä, mutta prosentuaalisesti ranskalaisen cavajanon yltyminen pesee saksalaisen mennen tullen. Tämä kaikkein perinteisin kuohuviinimaa tarjosi nousua liki 17 prosenttia. Pelkästään Codorníun tuotanto ylittää kirkkaasti 100 miljoonan pullon rajan. Tähän verrattuna Espanjan väkirikkaimman maakunnan Andalusian hiukan yli 200 000 kuohuviinipulloa kuulostavat pieneltä sihaukselta. Kaikki on lopulta varsin suhteellista.