Tilastojen kertomaa: viinibisneksessä pienet jäävat jalkoihin. Vai jäävätkö?

Espanjassa on virallisesti yli viisi tuhatta omalla viinimerkillä liiketoimintaa harjoittavaa yritystä. Eri viinimerkkejä on mahdollisesti jopa yli 20 000. Kukaan ei taida tietää tarkkaa määrää, mutta kyseessä on ilman muuta tavattomat rahavirrat. Näistä rahavirroista 70 prosenttia päätyy kahden prosentin taskuun.

Suomalaiselta kysyttäessä Espanjan viinialueista, tullee ensimmäisenä mieleen Rioja. Vuonna 2018 La Riojan itsehallintoalueella oli kahdeksan viinitilaa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Huomatkaa, että La Riojan itsehallintoalue ei ole yhtä kuin Riojan viinialue, josta osa sijaitsee Baskimaan, pieni osa Navarran ja hyvin pieni osa Kastilia ja Leónin itsehallintoalueiden puolella.

Äkkipikaisen laskutoimituksen pohjalta voi rakennella ajatushahmotelman, jossa suuret laativat pelisäännöt. Ne ostelevat pienempiään ja luovat niitä kuuluisia synergiaetuja. Yritysten määrä pienenee vääjäämättä. On helppo kuvitella, että pienten viinitilallisten elämä käy vuosi vuodelta yhä vain tuskaisemmaksi. Eikö vain?

Ensimmäisen kappaleen yli viiden tuhannen lukemassa on mukana muitakin kuin viininvalmistajia. Jos tarkastelemme pelkästään viinitilojen määrää, vuoden 2018 viralliset tilastot antavat lukeman 4373, joka on 280 enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä ei tue ajatusta yritysten määrän pienenemisestä, keskittymisestä ja sitä kautta pienten toimijoiden kasvavasta tuskasta ja elintilan kapenemisesta. Jos tarkastelun alle otetaan edeltävät kymmenen vuotta, taitaa olla käymässä juuri päinvastoin. Vuosien 2006 ja 2016 välissä viinitilojen määrä ei kasvanut yhtä paljon kuin pelkästään vuonna 2017.

Se, että suurin osa rahoista päätyy harvojen yritysten laskutukseen ei ole surkuteltava asia. Pääomien kasaantumista tarvitaan mm. sen vuoksi, että edes joillakin olisi mahdollisuus panostaa tutkimukseen ja markkinointiin isossa mittakaavassa. Tästä hyötyvät lopulta kaikki. Isojen vanavedessä moni huippulaadukas pientuottaja on saanut tavalla tai toisella jalkaa oven rakoon vientimarkkinoillakin.

Vuonna 2018 viinin vientiä harjoitti 3705 yritystä. Näistä noin kolme prosenttia kaapi yli 70 prosenttia lähes kolmen miljardin euron kakusta. Seuraava lukema on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi: 45 prosentille yrityksistä vientiponnistelut tuottivat alle 25 000 euroa laskutettavaa. Se on vaivaiset puoli prosenttia kokonaispotista. Rahamäärällisesti mitätön lukema, mutta yritysten kappalemääräisesti jotain aivan muuta. Monelle riittää jaettavaa.

Ehkä hämmentävin tilasto on luokittelu työntekijämäärän mukaan. 1 193 (27,3 %) yritystä ei työllistänyt yhtään ulkopuolista työntekijää, 1 276 (29,2 %) yrityksen palkkalistoilla oli 1-2 työntekijää. Taulukon toisessa päässä, 500-1000 työntekijää työllistävistä löytyy yksi ainoa yritys, 200-499 työntekijän yrityksiä on viisi kappaletta ja 100-199 työntekijän 13 kappaletta.

Edellinen tilasto paljastaa paljon viininvalmistuksen luonteesta Espanjassa. Paljon on pieniä yrittäjiä pienten palstojensa kanssa. Parhaan esimerkin tarjoaa Galicia, jossa kaikki maanviljely on perinteisesti ollut pientilavetoista. Espanjan viininviljelyyn käytetystä pinta-alasta 3,5 prosenttia on Galiciassa, mutta lukumääräisesti viinipalstoista huimat 40 prosenttia.

Galiciassa, kuten muuallakin Espanjassa, yksinään viinin valmistuksen parissa puurtavien joukkoon mahtuu nykyään insinöörejä, ekonomeja ja lakimiehiä, jotka ovat ottaneet elämälleen uuden suunnan. Monet heistä ovat saavuttaneet hämmästyttäviä tuloksia. Vuosituotanto saatetaan pienimmillään laskea muutamissa tuhansissa pulloissa, joista suurin osa on myyty ulkomaille jo ennen pullotusta. Ei heidän elintilansa mihinkään ole kapenemassa. Lisäksi he ovat ilmeisen onnellisia työssään, vaikka suuria taloudellisia voittoja ei olekaan tarjolla. Tilastoja voi lukea monella tapaa.